Ympäristösäädökset ja -selosteet

Yhteensä 191 maata, lähes kaikki itsenäiset valtiot ja Euroopan unioni ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen, ja siten sitoutuneet rajoittamaan maailmanlaajuisen lämpötilan nousun paljon alle 2,0 °C [3,6 °F], pyrkimyksenä on pitää ylärajana 1,5 °C [2,7 °F] yli esiteollisen ajan tasojen. Koska rakennukset ovat suuria maailmanlaajuisten CO_₂-päästöjen aiheuttajia, viranomaiset ovat menossa sitomattomia puitelakeja, tai suosituksia pidemmälle, ja laatimassa sitovia määräyksiä, hyväksyttyjä lakeja, ja säädöksiä, joilla rakennusten CO_₂-päästöjen vähentämisestä tehdään pikemminkin pakollista kuin valinnaista.

EU:n rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä (EPBD) asetetaan energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit, jotta saavutettaisiin erittäin tehokas, hiilivapaa rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä. Euroopan maat toteuttavat EPBD-direktiiviä kehittämällä ja vahvistamalla maakohtaisia säännöksiä. Saksassa esimerkiksi toteutettiin EPBD rakennusenergialailla (Gebäudeenergiegesetz, GEG), joka sisältää useita toimenpiteitä, mukaan luettuna vaatimus, että muissa kuin asuinrakennuksissa, joiden lämmitys- ja jäähdytyskapasiteetit ovat yli 290 kW [82,5 tonnia tai 98 982 BTU/h], on asennettava rakennusautomaatiojärjestelmät ⁽¹⁷⁾. Vuodesta 2030 alkaen kapasiteettirajoitus alennetaan arvoon 70 kW. Joissakin USA:n kaupungeissa, kuten New Yorkissa, tiukat energialait asettavat päästörajat, kuten Local Law 97 ja rangaistukset vuodesta 2024 alkaen. Esimerkiksi 9290 m² [100 000 sq ft] rakennuksen minimitoimenpiteelle päästöjen vähentämiseksi, voidaan asettaa jopa 1 USA:n miljoonan dollarin sakko ⁽¹⁸⁾. Kiinan "kaksoishiilitavoite" saavuttaa päästöjen huipputaso vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa neutraalius vuoteen 2060 mennessä johti Kiinan ensimmäiseen rakennuspäästöjä koskevaan pakolliseen säädökseen, vuoden 2022 rakennusten energiansäästöä ja uusiutuvan energian käyttöä koskevaan yleiseen lakiin ^{(19; 20)}. Intian energiansäästön kestäviä rakennuksia koskevassa laissa (Energy Conservation Sustainable Building Code, ECSBC) asetettiin energiasuorituskyvyn standardit liikerakennuksille, ja useat osavaltiot tekivät siitä laillisesti sitovan ^{(21; 22)}. Usein näitä toimenpiteitä tuetaan myös rakennusten omistajille suunnatuilla taloudellisilla kannustimilla.

Vuonna 2024 kuitenkin vain 88 maassa on otettu käyttöön rakennuksia koskeva energialaki vähintään yhdessä kaupungissa. 55 % näistä laeista ei ole muutettu vuoden 2015 jälkeen, joten ne eivät ehkä vastaa nykyisiä korkean suorituskyvyn standardeja.

Kun paine täyttää hiilenpoistotavoitteet kasvaa, yhä useamman maan odotetaan siirtyvän sitoutumattomista puitelainsäädännöistä tai suosituksista sitoviin säädöksiin CO_₂-päästöjen vähentämiseksi. Vaikka monissa säädöksissä keskitytään toimintapäästöjen vähentämiseen, sitoutunut hiili on myös yhä enemmän lainsäädännön tarkastelun alla, mikä luo tarpeen dokumentoida tuotteiden sitoutuneet päästöt. Ympäristötuoteselosteet (EPD:t) voivat palvella tätä tarkoitusta. Ympäristötuoteselosteet ovat vakiomuotoisia, itsenäisesti vahvistettuja dokumentteja, jotka antavat läpinäkyvää, määrällistä tietoa tuotteen ympäristövaikutuksesta sen elinkaaren aikana hiilipäästöt mukaan luettuna niihin kuitenkaan rajoittumatta.

Vuoden 2024 alussa oli maailmanlaajuisesti yli 120 000 ympäristötuoteselostetta rakennustuotteille ⁽²⁴⁾ , ja kehitys oli levinnyt laaja-alaisesti Euroopaan, Amerikkoihin, Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Lähi-itään ⁽²²⁾. Vaikka EPD:t ovat tällä hetkellä enimmäkseen vapaaehtoisia, valmistajat käyttävät niitä osoittaakseen hiililäpinäkyvyyden, tukeakseen ympäristöväittämiä ja markkinoidakseen tuotteitaan kestävinä. Lisäksi monet vihreiden rakennusten sertifioinnit, kuten LEED, BREEAM, DGNB, ja Living Building Challenge, antavat tunnustuksia ympäristötuoteselosteen kattamien materiaalien käytöstä ⁽²⁵⁾. Näillä sertifioinneilla on merkittävä lisäarvo, esimerkiksi joissakin Aasian kaupungeissa vihreissä rakennuksissa vuokrien lisähinnat ovat jopa 28 % ⁽²⁶⁾.

Säädökset ovat kuitenkin kiristymässä. Ranskassa ja Saksassa yrityksillä on oltava ympäristötuoteseloste jokaiselle rakennustuotteelle, johon liittyy ympäristöväittämiä. Norjassa vaaditaan suuriin julkisiin projekteihin vähintään 10 tuotetta, joilla on ympäristötuoteseloste, ja Italiassa on määrätty kierrätetyn materiaalin vähimmäisprosenttiosuus julkisissa rakennuksissa. Vastaavasti Tanska, Suomi ja Ruotsi vaativat arviot rakennusten sitoutuneesta hiilestä, ja ympäristötuoteselosteet toimivat todisteena vaatimustenmukaisuudesta ⁽²²⁾.

Vuodesta 2028 lähtien rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi (EPBD) edellyttää, että EU-jäsenmaiden kaikkien suurten yli 1 000 m² [10 764 sq ft] rakennusten sitoutunut hiili arvioidaan, ja tämä uusi vaatimus laajenee koskemaan kaikkia uusia rakennuksia vuoteen 2030 mennessä. Näiden tulevien vaatimusten odotetaan lisäävän ympäristötuoteselosteen tietojen tarvetta merkittävästi, mikä vakiinnuttaa niiden roolin kestävissä rakentamiskäytännöissä ^{(27; 28)}.