Vuosina 2000–2022 rakennusalan työntekijöiden tuottavuus kasvoi maailmanlaajuisesti alle 0,5 % vuodessa, mikä on merkittävästi jäljessä koko talouden tuottavuuden kahden prosentin kasvusta (72). Edistystä estävät muiden syiden ohessa projektinhallinnan menetelmien jatkuva tehottomuus sekä se, ettei suunnittelun ja edistymisen monitoroinnissa käytetä digitaalisia työkaluja.
Rakennusprojektin hallinnan perinteisissä menetelmissä jätetään usein huomioimatta eri ammattialojen väliset monimutkaiset keskinäiset riippuvuudet. Jokaisen osapuolen odotetaan keskittyvän ainoastaan omiin erikoistehtäviinsä ja suorittavan omat sopimuksessa määritetyt tavoitteensa. Tämä eriytetty lähestymistapa johtaa merkittävään sirpaloitumiseen, ja intressien hajautumiseen ei vain ammattialojen, vaan myös projektin suunnittelu- ja toteutusvaiheiden välillä.
Nykyiset suunnitteluprosessit heijastavat tätä hajautuneisuutta. Ne koostuvat useista eriytetyistä toimista, mukaan luettuna arkkitehtoninen suunnittelu, rakennesuunnittelu sekä mekaaninen ja sähkösuunnittelu. Näitä toimintoja saatetaan suorittaa peräkkäin tai samanaikaisesti, mutta ne tehdään silti erillään ja niiden välillä on vain rajallisesti tiedonvaihtoa. Tämä tiedonvaihdon epäjohdonmukaisuus pidentää hankkeen aikataulua, ja johtaa usein suunnitteluristiriitoihin, kuten siihen, että LVI-kanavien asennus on ristiriidassa putkistojen tai muiden rakennusjärjestelmien kanssa. Tällaiset ongelmat tunnistetaan usein suoritusvaiheessa, jolloin on tehtävä kalliita mukautuksia paikan päällä. Lisäksi rakennusautomaatiolaitteiden käyttöönotto tehdään pääasiassa manuaalisesti, mikä tekee prosessista virheherkän eivätkä laitteet toimi optimaalisesti. Rakennusten yli 20 vuoden käyttöiän aikana huoltotoimet usein vähentävät tehokkuutta vielä lisää.
Lisäksi vanhentuneet edistymisen seuranta- ja laadunvalvontamenetelmät estävät reaaliaikaisen tiedon saamisen, minkä vuoksi projektipäälliköiden on haastavaa tunnistaa ja ratkaista pullonkaulat ennakoivasti.
Tiivistettynä nämä haasteet johtavat usein epäjohdonmukaisuuksiin ja virheisiin projektin toteutuksessa, mistä seuraa kalliita korjaustöitä ja viiveitä. Tämä korostaa projektien suunnittelun ja toteutuksen entistä integroidumman, digitaalisen lähestymistavan kiireellistä tarvetta.